1906             Luokkataulu, opettajan koroke
1908             Valistuksen eläintieteelliset taulut, Lasten kirjat ja muut tarpeet
1909             Harmooni 380 mk; kunnallislautakunnalta avustusta 150 mk + arpajaiset
                      1500 arpaa 25 penniä
1911             Akkunaverhot 25 mk, voimistelutelineet 50 mk, raittiusvälineistö 40 mk
1912             Kohosen Piirustusopetus-kirja 10mk
1913             Euroopan ja Raamatunmaiden kartta 40 mk, maantieteellinen kuvasto 35 mk
                      Poikain käsityökaluston uudistaminen 100 mk
1914             Valtakunnan lippu 10 mk, karttateline 20 mk
1918             Puolapuut, mustataulu
1923             Palosammutuskalut, kynttilät kuusen
1924             Orapihlaja-aita maantien sivulle, opettajan asunnon
                      makuukammarin paperointi, asuinhuonerivin katon korjaus, 
                      lattioiden maalaus, kaivon korjaus
1925-26       Vuoden vaihteessa kylälle sähkövalot 
                      (Forssan osakeyhtiön sähkölaitos) Koulun talousarviossa 
                      20 sähkölamppua.
1926             2 voimistelupenkkiä, maalia koulun aidan maalaukseen
1927             Koulun vesikatto 490 neliömetriä
                      Ulkohuonerakennuksen korjaus
                      Kellarin korjaus
                      Tikapuut ja palokoukku
                      Lattioiden maalaus
1928             Rännit, lasten juoma-astian korjaus
1920            Kouluradio-ohjelmia varten hankittiin johto, jolla pystyi siirtämään kovaäänisen 
                     luokan puolelle opettajan asunnosta. Opettaja oli luvannut luovuttaa 
                     radiokoneensa kouluradiotunteihin.
1921            Kunta tilasi Koitto-lehden kaikille kunnan yläkansakoululaisille (yksi/perhe)
1920            Pensasaidan leikkaus, käsityökalustokaappi
1940            Palokäsiruisku
1940            Keräys 1939-40 sodassa kaatuneiden koulun oppilaiden muistotaulun 
                     hankkimiseksi.    Jäi suunnitelmaksi jatkosodan puhkeamisen vuoksi.
1943             Muistotaulu tilattiin ja myöhemmin kaatuneiden nimet lisättiin siihen.
                      Myrskyn kaataman lipputangon uusiminen.
1947             Koulun oppilaille oli myönnetty viisi Karjakko-saappaiden ostolupaa
1948             Punainen risti lahjoittanut koulun oppilaille kaksi pari kenkiä ja 
                      korvasuojuksia ja kolme ompelutarvikepussia hiihtokilpailupalkinnoiksi sekä 
                      kahdet  pujoliivit ja kahdet housut.
1949             Kirjastokaappi, joka oli lähetetty koululle vahingossa. Koulu sai anomuksesta
                      pitää  sen.
1950             Leimasin
1955             Koulun laajennus; uusitaan keskuslämmitys, vesijohdot, wc ja sähkö
1960             Laatikot lautasten kantamiseksi luokkiin
1961             Vesikelkka keittolan maidon kuljetukseen vanhan kelkan mentyä
                      käyttökelvottomaksi lumipyryjen jälkeen
1955             Koulun uudisosa valmistui
1957             Valion suosituksen perusteella päätettiin hankkia koululle 10 kg
                      sulatejuustoa. 19 gramman juustopala jaettiin kerran viikossa jokaiselle 
                      oppilaalle


takaisin alkuun

Opintie

Kaukjärven kansakoulu oli nelivuotinen yläkansakoulu. Vuodesta 1945 Kaukjärven kansakoulussa oli seitsemän luokkaa, vuodesta 1969 alkaen 6 luokkaa. Vuonna 1976 kansakoulu muuttui peruskouluksi. Vuosina 1977-85 Kaukjärven peruskoulun 5.-6. luokkien oppilaat kävivät kirkonkylän ala-asteella.

Nelivuotisen varsinaisen kansakoulun jälkeen järjestettiin seuraavan 4 lukukauden eli kahden lukuvuoden aikana jatkokursseja. Kansakoulu toimi supistettuna (29 viikkoa) vuosina 1927-1945 .

Ennen varsinaista kansakoulua käytiin alakansakoulua. Kaukjärvellä ei ollut varsinaista omaa alakansakoulurakennusta, vaan se toimi mistä milloinkin tilaa saatiin. Alakansakoulu alkoi 1906 pienten lasten kouluna, joka pituudeltaan oli muutaman viikon. 1920-luvulla alakansakoulun toiminta tuli säännöllisemmäksi. Vilhelmina Stöm, joka oli toiminut kiertokoulun opettajan vuodesta 1884 alkaen, aloitti alakansakoulun opettajana 15.9.1922 Kaukjärven Lassilla. Koulun aloitti 17 oppilasta. Vuoden 1923 vaihteen jälkeen koulu muutti Saukonniemen kulmalle. 1926 koulu aiottiin sijoittaa Harjulle Anttilaan , mutta kyläläiset vastustivat, koska Anttila sijaitsi kylän laidalla. Niinpä koulu sijoitettiin kansakoulun verstashuoneelle. Kevään 1927 koulu toimi Lempään Kivisellä. Vilhelmina Ström erosi ja jäi eläkkeelle 1.8.1927, jolloin alakansakoulu muutettiin supistetuksi kouluksi (12 viikkoa). Tämän jälkeen koulua piti yläkansakoulunopettaja Saima Helkiö kesäisin varsinaisten kansakoululaisten ollessa kesälomalla. Alakansakoululaiset kävivät kertaamassa ja ylläpitämässä kesällä oppimiaan taitoja muutamina tunteina varsinaisessa kansakoulussa isompien oppilaiden tehdessä hiljaista työtä. Vuonna 1940 alakansakoulu toimi 18-viikkoisena ja oli yhteinen Torron koulupiirin kanssa. Syksyllä opettaja opetti Torron lapsia ja keväällä Kaukjärven lapsia. 

Varsinaisen kansakoulun jälkeen käytiin vapaaehtoisilla jatkokursseilla tai jatkokoulussa, kuten kursseja myös nimitettiin. Koulua käytiin muutamana tuntina muutamana iltana viikossa. Jatkokursseilla painottuivat maatalouteen liittyvät oppiaineet. Lukuvuonna 1911-12 järjestettiin ensimmäinen jatkokurssi. Kursseja ei järjestetty säännöllisesti joka vuosi.

1940-50-luvuilla jatkokursseja pidettiin säännöllisesti sadonkorjuuajan jälkeen normaalin koulupäivän päätyttyä 1-3 tuntia kerrallaan. Lukukausi päättyi hyvissä ajoin yleensä huhtikuussa ennen kylvötöitä. Lukuvuodet olivat 75-134 tunnin laajuisia. 

Jatkokurssi lukuvuonna 

1943-44;        yhteiskuntaoppia
                        asioimiskirjoitusta
                        laskentoa
                        terveys- ja raittiusoppia
                        laulua
                        maanpuolustusopetusta

Jatkokurssi lukuvuonna 

1944-45, 75 oppituntia, kesto 13 viikkoa
                         maatalousoppia                30 tuntia
                         maatalouslaskento           25 tuntia
                         maatalouskirjanpito          10 tuntia
                         kirjallisuus ja laulu             10 tuntia

Jatkokurssin tuntiopettajia: 

                         johtaja Vihtori Norri 
                         maatalousteknikko Toivo Kella
                         lehtori Petteri O. Pirhonen
                         rouva Hilppa Pirhonen


takaisin alkuun

Sota-aíka

Vuoden 1918 tapahtumien aikana koulu toimi säännöllisesti lukuun ottamatta muutamia päiviä, jolloin lapsia saapui kouluun niin vähäinen määrä, ettei koulutyötä voitu aloittaa.

Talvisodan levottomasta aikakaudesta ja ilmapommituksen vaarasta huolimatta vuoden 1940 kevätlukukausi päätettiin aloittaa helmikuun 5. päivänä oman kylän ja siirtoväen lapsille. Keskipäivällä ei ollut tarkoitus pitää koulua ilmapommitusvaaran tähden. Johtokunta antoi määräyksen oppilaille annettavista runsaista kotitöistä. Koulua ei kuitenkaan voitu aloittaa suunnitelman mukaan, koska juuri samana päivänä, kun koulu piti aloittaa, majoitettiin koululle siirtoväen sairaala. Koulu päätettiin aloittaa toukokuun 14 päivänä opettajan huoneistoon kuuluvassa salissa, koska koulun oma huoneusto ei ollut vapaa. Huone, jossa oli ollut sairaita, päätettiin puhdistaa perinpohjin ennen koulun alkamista ja päätettiin kysyä neuvoa terveyssisarelta. Kevätlukukausi kesti vain 5 viikkoa. Ajan lyhyyden takia opetettiin vain uskontoa, äidinkieltä, mittausoppia, laskentoa ja maantietoa. Alakoulua ei pidetty lainkaan. Talvi- ja jatkosodassa kuoli 16 Kaukjärven koulun oppilasta. Heidän muistokseen koulun yläluokan seinällä on sankaritaulu. 


takaisin alkuun

Opetussuunnitelma

Opetussuunnitelma oli tehtävä hyvissä ajoin ennen koulun alkua. Opettajan ja johtokunnan nimikirjoituksin varustettuna se lähetettiin kansakouluntarkastajalle hyväksyttäväksi. Tarkastaja valvoi, että koulun opetus oli hyväksytyn opetussuunnitelman mukaista. Opetussuunnitelma sisälsi tarkasti opetettavat aineet, niiden tuntimäärät, oppikirjat ja opetusmenetelmät, joiden avulla pyrittiin opetettava asia liittämään elävään elämään. Havaintovälineet olivat karttoja ja opetustauluja. Viikkotuntimäärä eri luokilla oli vuodesta toiseen 30. Eniten oppitunteja oli varattu alimmilla luokilla lukemiseen ja kirjoittamiseen ja kielioppiin, sekä ylemmillä luokilla uskontoon. Liikuntaa oli kaksi tuntia. Oppiaineiden tuntimäärät pysyivät lähes muuttumattomina kansakoulun ensimmäiset vuosikymmenet.


takaisin alkuun

Yläkoulun opettajat

Agnes Olivia Toivonen                                                1901-05
Edla Johanna Österman                                             1905-06
Hilma Kivikoski                                                            1906-07
Saima Elisabeth Helkiö                                              1907-45
Taavi Uljas Valdemar Tuhkanen                                1945-52
Sulo Kalervo Jäntti                                                       1952-57
Matti Väinämö Jalonen                                               1957-93
Marko Jalovaara                                                          1993-95
Anna-Leea Timperi vs.                                                1995-96
Jari Korhonen                                                               1996-


takaisin alkuun

Alakoulun opettajat

Wilhelmina Mimmi Ström                                            1922-27 
Lyyli Maria Repo                                                          1940-41
Aino Hamunen                                                              1942
Aino Sarka                                                                    1942
Helena Salla                                                                 1945
Ilma L. Tuhkanen                                                          1945-62
Sirkka Anja Inkeri Anttila                                             1962
Kaarina Laakso                                                           1962
Sirkka Marttila                                                              1962
Irja Johanna Kauppinen                                               1962-64
Tuula Kaarina Laine                                                    1964-65
Marja-Leena Horsti                                                      1965-67
Kirsti Inkeri Älli                                                              1967-68
Ritva Asikainen                                                            1968-97
Anja Karhila                                                                  1997-
Kirsti Stenholm vs.                                                       2000
Susanna Peltonen vs.                                                  2000-01
Mirja Halme vs.                                                             2001-2002


takaisin alkuun

Opettaja Saima Helkiö 1907-1945

Opettajatar Saima Elisabeth Helkiö valittiin väliaikaisesti lukuvuodeksi 1907-08 Kaukjärven kansakoulun opettajaksi. Kansakoulun tarkastaja kuitenkin korjasi kirjurilta lipsahtaneen virheen väliaikaisesta virasta. Helkiö valittiin vakituiseksi opettajaksi kahden vuoden koeajalla. Tästä alkoi 38-vuotinen opettajaura Kaukjärvellä. Helkiö syntyi 1882 Perttelissä ja sai päästötodistuksen Heinolan opettajaseminaarista 1906. Yhden vuoden hän oli opettajana Linikkalan koulussa ennen tuloaan Kaukjärven opettajaksi. 

Hakuilmoituksessa luvattiin "valtionpalkkaa 600 mk rahaa", sekä "palkkaa kunnalta 300 mk rahaa, puolet oppilaiden sisäänkirjoitusrahoista, puut, valo ja vähän perunamaata". Palkka vuodelta 1923 näytti tällaiselta:

Valtiolta:       Peruspalkka                                                                 6000mk
                      Lisäpalkkio                                                                   1440mk
                      Kalliinajan lisä                                                              2900mk
Kunnalta:      1 ha peltoa                                                                      750mk
                      Lehmän laidun                                                              225mk
                      1000 kg heiniä á 60p                                                   600mk
                      900 kg rukiita á 2mk 50p                                            2250mk
                       Lisäpalkkio (70kg rukiita á 2mk50p)                         175mk

Entiset oppilaat muistavat opettaja Helkiön mukavana, mutta hyvin tiukkana kurin pitäjänä. Eräs Helkiön oppilas muistelee lämmöllä Helkiön tapaa palkita lämpimäisten viejä aina maittavilla itse leivotuilla munkeilla. Opettaja Helkiö muistettiin myös siitä, että hän talutti aina polkupyörää, ei koskaan ajanut sillä. Polkupyörä oli vain apuna tavaroiden kuljettamisessa. Painavat kantamukset kulkivat mukavasti takatelineellä tai pyörän sarvessa.

Kerran Helkiö jätti pojan laiskanläksylle. Poika lähti kuitenkin pois ilman lupaa. Seuraavana päivänä Helkiö jätti pojan jälleen laiskanläksylle, nyt opettajan kanssa lakanoita vetämään. Lakanan toisessa päässä ilkikurinen oppilas riuhtasi niin voimakkaasti kulunutta lakanaa, että se repesi kahteen osaan. Helkiö totesi : "Hyvä kun siitä risasta päästiin." Poika pääsi kotiin.

Helkiön oppilailla oli vuodesta toiseen hauskaa aprillipäivänä. Joku oppilaista kertoi vanhainkodin johtajattaren pyytäneen opettajatarta luokseen, jonne opettaja ainakin pienempien oppilaiden riemuksi lähti ja palasi pian hymyillen sanoen, että taas te saitte aprillattua minua.

Erään oppilaan mieleen on jäänyt se, että opettaja kävi paljon ulkomailla ja kun syksyllä koulu alkoi, niin hän vei oppilaat vierailulle omalle asunnolleen. Siellä hän esitteli valokuvia matkalta ja tarjosi pikkuleipiä, pullaa ja mehua. Näin aika meni rattoisasti, kun juhlittiin opettajan ulkomaanmatkaa.

Helkiö jäi 31.7.1945 eläkkeelle. Todistuksessaan johtokunta toteaa opettajasta seuraavaa: "Saima Elisabeth Helkiö on toimessaan osottanut kiitettävää ahkeruutta ja tunnollisuutta, kiitettävää kykyä kurin ja järjestyksen pidossa, kiitettävää taitoa opetuksen antamisessa ja yleensä hoitanut virkaansa kiitettävällä menestyksellä, samalla kun hänen käytöksensä sekä koulussa, että sen ulkopuolella on ollut kiitettävää ja vakavaa, josta tämä hänelle hänen nyt itse eroa pyytäessään siirtyäkseen eläkkeelle todistukseksi annetaan. " 

Helkiö vietti eläkepäivänsä Forssassa. Kysyttäessä miksi hän kävi niin harvoin Kaukjärvellä, hän vastasi ikävöivänsä Kaukjärvelle niin, että siellä käydessään hänen tuli itku. Saima Helkiö kuoli 15.1.1961 ja hänet on haudattu Forssan hautausmaahan.


takaisin alkuun

Opettaja T.U.V. Tuhkanen 1945-52

Tuhkanen, Taavi Uljas Valdemar syntyi 16.1.1885 Viipurissa. Vanhemmat olivat käsityönopettaja Taavetti Tuhkanen ja Johanna Malinen. Sai päästötodistukset Karjalan lyseosta, Viipurin teollisuuskoulun huonerakennuksen osastolta 1904, Sortavalan seminaarista 1909. Toimi opettajana Kivennavan Karvalan kansakoulussa 1909-10, Parikkalan Joukion kansakoulussa 1910-26, Johanneksen Revonsaaren kansakoulussa 1926-1940, Rymättylän Luodon kansakoulussa 1940 alkaen. Parikkalan maamieskoulun lauluopettajana 1920-22. Viipurin kaupunginmestarin apulaisena 1904, 1905 ja 1907. Kunnallisten ammattien tarkastajana Parikkalassa, rakennuslautakunnan puheenjohtajana, laulukuorojen johtajana. Tuhkanen oli avioliitossa opettaja Ilma Lemmitty Tuhkasen (Koistinen) kanssa, lapset Laura Anna-Maija ja Ritva Johanna. 

Vuodet 1942-44 Taavi Tuhkanen oli Revonsaaren Pukilla ja sotien jälkeen yhden lukukauden 1944-45 Lappi Tl:ssä Kauklaisten koulussa ja vuodet 1945-52 Tammelan Kaukjärven koulussa, josta hän jäi eläkkeelle. Opettaja T.U.V. Tuhkanen kuoli 28.2.1954. (Sortavalan seminaarin matrikkeli)


takaisin alkuun

Opettaja Ilma Tuhkanen 1945-1962

Tuhkanen (Koistinen), Ilma Lemmitty. Syntynyt Helsingissä 15.8.1902. Vanhemmat veturinkuljettaja Oskar Koistinen ja Laura Jalo. Ylioppilas Helsingin tyttökoulun jatkoluokilta 1921. Hospitanttitodistus Jyväskylän seminaarista 1922. Opettajana Parikkalan Jouhkion kansakoulussa 1922-25 ja Johanneksessa Revonsaaren alakansakoulussa 1926 alkaen. Puoliso 1925 opettaja Taavi Uljas Valdemar Tuhkanen, lapset Anna-Maija ja Ritva.  

Talvisodan jälkeen Ilma Tuhkanen oli 1940-42 opettajana Rymättylän Aaslassa, josta palasi Revonsaareen. Sotien jälkeen hän oli yhden lukuvuoden 1944-45 opettajana Lappi T.l:n Kauklaisten koulussa. Vuodet 1945-62 Ilma Tuhkanen oli opettajana Tammelan Kaukjärven koulussa kuolemaansa 23.1.1962 saakka. (Jyväskylän seminaarin matrikkeli)


takaisin alkuun

Opettaja Matti Jalonen 1957- 1993

Vuonna 1957 Kaukjärven koulun opettajaksi valittu Matti Jalonen oli innokas sekä urheilu- että musiikkimies. Harrastuneisuus liikuntaan näkyi mm. siinä, että koulun pihaan jäädytettiin talvisin jääkenttä jo 60-luvulta lähtien ja se pidettiin vuosikausia täysin talkoovoimin ja suurelta osin juuri Matti Jalosen toimesta käyttökunnossa. Sesonkiaikana käytiin jääkiekossa lähes viikottain koti- tai vierasotteluita vastustajan ollessa useimmiten op.Jussi Soini joukkueineen. Tosimielellä harrastettiin myös pöytätennistä, joka oli myös silloisen kansakouluntarkastajan, Arvo Jääskisen mielilaji, sekä lento- ja pesäpalloa. Jälkimmäisissä palloilulajeissa saavutettiin puulaakisarjassa jopa Forssan mestaruuksia, mutta joukkue suljettiin kilpailuista, kun huomattiin, ettei Kaukjärvi edes kuulu Forssaan.

Koska koulu sijaitsee vilkasliikenteisen valtatie 10 varrella, on liikenneopetuksella tärkeä sija koulutyössä. Muistona ajoista, jolloin Tammelassa pidettiin vuosittain koulujenväliset liikennekilpailut, on Kaukjärven koulun seinällä kiertopalkinto, johon koulu sai katkeamattomana sarjana 7 kiinnitystä. Kun kilpailujen järjestäminen lopetettiin, jäi palkinto Kaukjärvelle, minne se oikeastaan kiinnitysten määrän vuoksi kyllä kuuluukin.

Matti Jalonen kehitti musiikinopetukseen oman metodin, joka perustui piirtoheittimen käyttöön. Jokaisella oppilaalla oli nokkahuilu -sopraano, altto, tenori tai basso- ja kaikki seurasivat samaa piirtoheittimellä heijastettua partituuria, josta opettaja osoitti nuotteja näin vapauttaen oppilaat "tahdin laskennasta" keskittymään ainoastaan oikeiden sävelten löytymiseen.

Kun vuonna 1968 koulun toiseksi opettajaksi tuli Ritva Asikainen, alettiin Kaukjärven koulussa musiikin tunneilla harrastaa suurryhmäopetusta ts. koulun kaikki oppilaat olivat samassa ryhmässä kahden opettajan ohjatessa. Tämä tapahtui vuosia ennen kuin virallisesti otettiin käyttöön termi "suurryhmäopetus". Kun pienelle koulutulokkaalle heti ensimmäisellä kouluviikolla annettiin käteen nokkahuilu, opetettiin oikea ote ja puhallustekniikka ja sitten vähitellen kolme nuottia, niin viimeistään kolmen kouluviikon kuluttua saattoi koulun nokkahuiluorkesteri esittää yhdessä ensimmäisen kokonaisen kappaleensa norjalaisen Kehtolaulun. Siinä vaiheessa oli äidinkielentunnilla opittu korkeintaan yksi kirjain, ei ehkä vielä sitäkään, olihan menossa ns. "pehmeä lasku".

Lukuvuoden aikana orkesterin uudet jäsenet eli 1-luokkalaiset kehittyivät varsin taitaviksi, jokainen oppi soittamaan nuoteista. Orkesteri esiintyi koulun ulkopuolellakin. Harrastuneimmista ja lahjakkaimmista soittajista op. Jalonen kokosi ryhmän, jolle vakiintui nimeksi Kaukjärven Puupäät. Ryhmän jäsenet jatkoivat usein vielä yläasteella ollessaankin yhteissoittoa Puupäissä, ovatpa jotkut yhtyeessä soittaneet saaneet musiikin parista jopa ihan nokkahuilusta ammatin itselleen puhumattakaan siitä, miten motivoituneita ja taitavia musiikin omaehtoisia harrastajia ja kuuntelijoita heistä onkaan kehittynyt. Yhtyettä tilattiin esiintymään monien lähiseudun järjestöjen ja yhteisöjen erilaisiin tilaisuuksiin. Ja valtakunnallisesti se toi Kaukjärven koululle mainetta ja kunniaa osallistumisellaan Koulun Suurjuhliin vuonna 1985. Esiintymispalkkioillaan Puupäät kartutti "pianokassaa", johon muutkin koulun oppilaat pieneltä osin myötävaikuttivat "esiintymistuotoillaan". Kun vielä saatiin avustusta mm. joidenkin jo toimintansa päättäneiden yhdistysten varoista, saattoi Puupäät-yhtye hankkia pianon, jonka sijoituspaikaksi tuli Kaukjärven koulu.

70- ja 80-luvuilla nokkahuilut otettiin aina mukaan minne ikinä lähdettiinkin. Keväisten luokkaretkien yhteydessä esiinnyttiin ainakin Somerolla koulumuseossa, joka toimi Jokelan koulun tiloissa, Rengon kirkossa ja Rauman Pyhän Ristin kirkossa. Leirikoulumatkalla Ahvenanmaalla soitettiin Jomalan kirkossa. Eestissä esiinnyttiin Baltika-tehtaan henkilökunnalle, Vinni-Pajuste Keskkooli' ssa ja Ragaveren kartanon upeissa puitteissa pidettiin onnistunut konsertti. Vanhainkotiin tehtiin lähes vuosittain tervehdyskäynti usein yhdessä kylätoimikunnan kanssa.

Nuorisoseura Auran kanssa järjesti Kaukjärven koulu monena vuotena Tammelan Kuusijuhlan. Aura antoi käyttöön tilat eli Auran Pirtin ja järjesti puuro- ja torttukahvitarjoilun, koulu hoiti puolestaan ohjelmansuorituksen. Vuorenvarma ohjelmanumero niin tässä Tammelan Kuusijuhlassa kuin oman koulun joulujuhlassa ja monen firman, järjestön ja yhteisön pikkujoulussa 70- ja 80-luvuilla oli laulavat ja soittavat Tiernapojat Kaukjärven koulusta. Laulajat esiintyivät tietenkin perinteisissä Tiernapoika-näytelmän puvuissa ja nokkahuilukvartetilla oli barokkiasut yllään.

Musiikin ohella op. Asikaisen kiinnostuksen kohteena oli suullinen esitys. Niinpä 1-2 luokat valmistivat monenlaisia lausuntaohjelmia, joita sitten esitettiin mm. eläkeläisten, sotaveteraanien, Tammela-seuran, nuorisoseura- Auran ym. järjestöjen tilaisuuksissa. Juhlallisimpia esiintymistilaisuuksia olivat Tammelan kunnan järjestämät itsenäisyysjuhlat, joissa oltiin mukana useana vuotena sekä kunnan koululaitoksen 125-vuotisjuhla.

Suuria voimainponnistuksia olivat 80-luvun lopun ja 90-luvun alun koko koulun yhteiset leirikoulumatkat, joiden onnistumisessa oppilaiden vanhempien osuus oli aivan ratkaiseva. Ensimmäinen leirikoulumatkoista tehtiin keväällä 1987 Ahvenanmaalle ja se kesti kolme päivää. Mukaan lähti parisenkymmentä oppilaiden vanhempaa. Edellytyksenä kaikille kolmelle koulun tekemälle leirikoulumatkalle olikin, että ainakin jokaisen 1-2 luokan oppilaan mukana on jompikumpi vanhemmista. Muistona Ahvenanmaan matkasta "purjehtii" koulun seinällä 5 komeata purjelaivaa.

Keväällä -89 Kaukjärven koulussa vieraili Baltika-tehtaan naiskuoro Tallinnasta. Vieraille tarjottiin koulussa lounas Forssan Naiskuoron avustuksella, heille esiinnyttiin ja saatiin myös nauttia vieraiden esityksistä. Kun sitten huhtikuussa 1990 tehtiin viikon leirikoulumatka Eestiin, järjesti Baltikakuoro puolestaan kaukjärveläisille hienon päivän ohjelman Tallinnassa. Eräs viikon sykähdyttävimmistä hetkistä oli, kun suuressa tehdassalissa pidetyn työpaikkakonsertin päätteeksi soitettiin Suvivirsi ja ympärille kokoontuneet kuulijat yhtyivät siihen laulullaan.

Matka tehtiin eestiläisellä bussilla reittinä Kaukjärvi - Viipuri - Leningrad, jossa yövyttiin - Narva - Vinni, jonka kolhoosin Spordihooneeseen majoituttiin. Vinnistä käsin käytiin tutustumassa Rakveren kaupunkiin, useisiin kohteisiin Lahemaan luonnonpuiston alueella ja yksi päivä vietettiin paikallisessa koulussa ja koulupäivän päätyttyä oppilaiden kodeissa. Kotimaahan palattiin laivalla Tallinnasta. Vielä samana syksynä vieraili koululuokka Vinni-Pajuste Keskkoolista huoltajineen Kaukjärvellä kolmen päivän ajan. He olivat majoittuneina oppilaiden ja opettajien koteihin.

Keväällä -92 päätettiin jälleen tehdä leirikoulumatka, tällä kertaa läntisiin naapurimaihin. Matkan kesto oli jälleen viikko ja reitti oli seuraava: Kaukjärvi - Vaasa - Sundsvall - Trondheim - Geiranger - Lillehammer - Oslo -Tukholma -Turku - Kaukjärvi. Mukana, kuten kaikilla leirikoulumatkoilla oli jälleen parikymmentä vanhempaa. Eestin ja Norjan matkoista muistuttavat kehystetyt valokuvasuurennokset koulun seinällä.

Kaikki matkat onnistuivat hyvin, etukäteissuunnitelmat ja varaukset pitivät paikkansa, kukaan ei pahemmin sairastunut tai loukkaantunut ja yhdessä nähtiin ja koettiin valtavan paljon. Ennen kumpaakin viikon matkaa järjestettiin heti alkuvuodesta isot arpajaiset. Niihin saatiin lahjoituksina runsaasti voittoja ja arvat menivät hyvin kaupaksi joten ne olivat tuottoisat. Vanhemmat tekivät runsaasti töitä matkojen onnistumiseksi. Myös tavallisilla kevään luokkaretkillä on yleensä ollut mukana joitakin vanhempia.

Vanhempien tarjottua kyyditysapuaan on toisinaan voitu käydä taidenäyttelyissä, konserteissa, teatterissa ja baletissa sekä lisäksi monissa erilaisissa liikuntatapahtumissa. Vanhemmat ovat myös viime vuosina hoitaneet koulun jääkenttää, josta kunnan suorittama korvaus on ohjattu oppilaiden yhteiselle tilille ja käytetty esim. yhteisiin matkoihin. Vanhemmat myös rakensivat talkoilla koulun pihalle sadekatoksen kunnan rakennusmateriaaleista.

Syksyllä -72 jäi koulun pitkäaikainen keittäjä-siivooja Anna-Liisa Päivölä eläkkeelle ja Aino Paasela tuli hänen tilalleen. Keittola olisi vaatinut remonttia, mutta siitä aina luovuttiin, kun suunnitelmissa oli saada uudet keittola- ja ruokailutilat, opettajan asunnosta ja koulun keittiöstä suunniteltiin opettajainhuonetta. Aino Paaselan jouduttua sairaslomalle huhtikuussa  
-94, kuljetettiin kouluun ruoka koulukeskuksesta Kirkonkylästä. Ja kun Aino Paasela 05.09.94 palasi sairaslomalta, saatiinkin vain todeta Kaukjärven koulun siirtyneen lopullisesti jakeluruokailuun. Vielä samana syksynä -94 tehtiin Kaukjärven koulun keittiössä peruskorjaus.

80-luvulla saneerattiin kellarikerroksen tiloihin koulun teknisten töiden luokka. Sekä ala- että yläluokkien opetustilat remontoitiin ja luokat työskentelivät vuorotellen "evakossa" entisessä teknisten töiden tilassa, joka sitten vuorostaan korjattiin koulun liikuntatilaksi, johon tarkoitukseen se on liian pieni. Sisä-WC oppilaille saatiin vuosikymmenen lopulla - taisi olla viimeinen koulu Lounais-Hämeessä! Vastaava "laitos" henkilökunnalle oli tehty yläkertaan muutamaa vuotta aikaisemmin. Liikuntatiloista neuvoteltiin ja niitä suunniteltiin vuosikausia. 

Rakennusmestari Tuure Suomi laati 80-luvun lopulla piirustukset, mutta hieno suunnitelma odottaa yhä toteutumistaan. Kesällä -97 saivat koulun eteinen ja kerho/ruokailuhuone uuden lattiapinnan alkuperäisen tilalle ja myös ao. tilojen seinät maalattiin.

Koulun ensimmäinen osa-aikainen talonmies oli Pirjo Mäenpää, hän tuli toimeen vuonna 1982. Mäenpään jälkeen ovat koulun osa-aikaisina talonmiehinä toimineet Matti Ceder, Tommi Metsänoja, Markku Helin ja Esa Malmström.

Op. Matti Jalonen jäi ensimmäisestä ja ainoasta virastaan eläkkeelle 1.10.1993 oltuaan Kaukjärven koulun opettajana 36 vuotta . Hänen seuraajakseen valittiin op. Marko Jalovaara. Koska Jalovaara saattoi ottaa viran vastaan vasta syysloman jälkeen ja op. Jalonen oli sairaslomalla, aloitettiin yläluokkien työ Kaukjärvellä syksyllä -93 viransijaisuuksin, joita hoitivat Maija Saarenmaa, Tommi Talonen ja Raimo Kettunen. Op. Heikki Karvonen Saaren koulusta kävi pitämässä teknisten töiden tunnit.

Syksyllä -95 op. Marko Jalovaara anoi virkavapautta toisen viran hoitoa varten. Hänen viransijaisenaan toimi lukuvuoden 1995-96 ylioppilas Anna-Leea Timperi Forssasta ja tekniset käsityöt kävi opettamassa op. Mikko Lampo Kirkonkylän koulusta. Syksyllä 1996 aloitti Kaukjärven koulun virassa velvollisuudella opettaa teknisiä töitä sen nykyinen vakinainen haltija op. Jari Korhonen.

1.10.1997 jäi eläkkeelle op. Ritva Asikainen ja hänen seuraajaksi valittiin op. Anja Karhila.


takaisin alkuun

Opettaja Ritva Asikainen 1968-1997

Tuli opettajaksi Kaukjärvelle 1968 ja jäi eläkkeelle 1997. Ritva Asikainen oli opettajana vaativa, perusteellinen ja erityisesti hän korosti hyvien tapojen merkitystä. Hän oli kiinnostunut kirjallisuudesta, musiikista ja näyttämötaiteista, teatterista, oopperasta, baletista ja runonlausunnasta.

Kulttuurin tietämystään Asikainen käytti paljon opetuksessaan. Kulttuurin tarinoista ja opetuksista Ritva ammensi oppilaille opetettavaa materiaalia. Elävästi lausutut Kalevalan säkeet ovat jääneet monen oppilaan mieleen. Lasten esityksissä kuului opettajan oma rakkaus esiintymiseen ja runonlausuntaan. Oppilaiden esitykset olivat eloisia ja esitysten harjoituksissa hiottiin elävyyttä ja selkeäsanaisuutta moneen kertaan. Monipuolinen kulttuurin harrastaja valittiinkin Tammelan kulttuurivaikuttajaksi vuonna 1997.

Naiskuorossa Ritva on toiminut aktiivisesti ja monet kuorolaiset ovat kiitollisia hänen organisoimistaan matkoista. Forssan mieskuoron jäseneksi Ritva kutsuttiin "sota-ajan laulujen" -juontajatehtävien jälkeen. Tällä hetkellä Ritva Asikainen viettää eläkepäiviään Helsingissä lastenlastensa ja harrastustensa parissa.


takaisin alkuun

Oppilasmäärä

takaisin alkuun

Kouluruokailu

Koululainen kantoi kouluvälineiden lisäksi eväitä aina 1930-luvun lopulle asti, jolloin kouluruokailu alkoi. Näin haluttiin turvata kaikkien lasten opiskelulle suotuisa ravitsemustilanne. Kuntakokous vaati jo 1914 johtokunnilta lausuntoa tahdotaanko kouluille kunnan kustantamia koulukeittiöitä, joista annettaisiin koululapsille ruokaa. Koulukeittiötä vastustettiin jyrkästi, koska pelättiin siitä koituvan suuria kuluja ja koska lapsilla on niin lyhyet koulumatkat, että moni voi käydä kotonaan ruokatunnilla.

Tarkastajan kysellessä 1930 mahdollisuutta perustaa koulukeittola Kaukjärvelle, johtokunta vastasi suhtautuvansa myötämielisesti, mutta totesi samalla ettei sillä ole varoja keittolatoimintaan.

Kunnan kyselyyn koulukeittolahuoneista 1937 johtokunta vastasi, että koululla on vapaa huone koulukeittolaksi. Arveltiin sen kuntoon laittamisen maksavan 3500-4000mk. Vuonna 1938 koulukeittola päätettiin järjestetää poikain käsityösaliin ja ostaa sinne Kastor-hella. Huoneen nurkkaan päätettiin tehdä kaappi astioita varten. Näin päästäisiin pienimmillä kustannuksilla ja korjauksilla. Syksystä 1938 keittolaa hoitamaan palkattiin Fanny Ali-Tokko. Ruoka oli velliä tai puuroa. Vuonna 1943 koulukeittola oli kiinni, koska oppilaita oli vähän ja koulupäivät olivat lyhyitä. Useana vuonna koulukeittolatoiminta aloitettiin vasta pakkasilla loka-marraskuun paikkeilla.

Koulukeittiö tuli asteittain pakolliseksi. Sen vuoksi maalaiskansakouluissa oli ryhdyttävä viljelemään vihanneksia, perunaa ja juurikasveja koulukeittolan tarpeiksi. Koululle oli järjestettävä kasvitarhamaa ja sen puuttuessa oppilaiden koteihin pienet kasvitarhat. Kaukjärvellä turvauduttiin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Maattomille hankittiin vuokramaata. Viljelyä ja hoitoa opettaja oli velvollinen valvomaan (Koulun opettajien luontaisetujakin oli korvattu rahalla, koska koululla ei ollut tarjota viljelysmaata). Oppilaat toivat syksyllä koulukeittolaan juureksia, puolukoita, punaisia viinimarjoja ja perunoita. Vuodesta 1947 alkaen keittolassa alettiin valmistaa keittoja, tavaroiden säännöstelyn vuoksi oli kuitenkin vaikeaa aina hankkia lihaa ja perunoita.

Kaukjärven koulun keittäjä-siistijät
Fanny Ali-Tokko                   1938-44
Fanny (Jenny) Järvinen        1944-55
Aila Norri                               1955-56
Sirkka Hakala                       1957-62
Anna-Liisa Päivölä               1962-72
Aino Paasela                        1972-99
Aila Laaksonen                     1999
Tiina Litja                               1999-


takaisin alkuun

Kiinteistön hoito ja lämmitys  

Opettaja piti 1906 oppilaitten velvollisuutta kuurata kouluhuoneet epäkohtana, eritoten talviaikaan. Johtokunta päätti kustantaa kouluhuoneiden puhdistamisen vähintään neljä kertaa lukuvuodessa. Sittemmin talousarviossa oli varattu summa koulun puhdistukseen. 1937 kunta päätti palkata kunnan kansakouluille koulusiivoojat ja lämmittäjät. Kaukjärvellä työstä järjestettiin huutokauppa. Työn sai hän, joka sen halvimmalla tarjoutui tekemään. Ilmoitukset laitettiin pylväisiin. Neljästä hakijasta valittiin koulun siivoojan ja lämmittäjän toimeen Fanny Ali-Tokko 850 markan vuosipalkalla. Hänet valittiin myös koulun keittäjäksi.

Koulun oli luokassa kaksi uunia, veistosalissa ja eteisessä yksi uuni, joiden lämmityksessä järjestäjät auttoivat koulupäivän aikana. Halkoja kului vuosittain lähemmäs sata kuutiota. Vuonna 1917 hankittiin 60 kuutiota halkoja. Vuonna 1925 yläkansakoululle ostettiin 80 kuutiota ja ala-kansakoululle 20 kuutiota. Opettajat lämmittivät itse asuntonsa. Koululle uusittiin jatko-osan rakentamisen yhteydessä lämmitys. Uunien tilalle tuli keskuslämmitys, joka toimi puilla ja koksilla. Aluksi luokkien lämpöpattereiden venttiilit suljettiin öiksi. Tästä luovuttiin, jotta luokat pysyisivät lämpiminä. Vuonna 1965 lämmitysjärjestelmä muutettiin öljykeskuslämmitykseksi. Asuessaan koululla opettaja Matti Jalonen hoiti koulun lämmitystä öisin ja loma-aikoina. Kiinteistön hoitoon palkattiin vuodesta 1980 alkaen osa-aikainen talonmies.

Talonmiehet                       Pirjo Mäenpää                  1980-82
                                            Matti Ceder                       1982-89
                                            Tommi Metsänoja             1989-91
                                            Markku Helin                     1991-97
                                            Esa Malmström                1997-

Uudistuksia kiinteistössä

Koulurakennukseen rakennettiin puukeskuslämmitys, vesijohto ja sähköjohdot uusittiin sekä rakennettiin uudisosa koulun länsipäätyyn 1950-luvulla. Nykyisin uudessa osassa sijaitsee alaluokkaa, keittiö ja kirjasto sekä yläkerrassa talonmiehen asunto. Ongelmaksi jäi kaivo, jonka vesi oli usein lopussa ja huonolaatuista. Kaivoja rakennettiin useampia. Koulun piha- aluetta laajennettiin 1961. Koulun pelto, joka rajoittui Horkan perikunnan maihin ja oli kooltaan noin puoli hehtaaria, vaihdettiin koulun pihan ja Turku-Hämeenlinna pikatien välissä Horkan perikunnan omistamaan alueeseen. Oppilaiden ulko-vessat korvattiin sisävessoilla 1980-luvulla. 1980-luvulla koululle rakennettiin urheilu-kenttä sekä entisestä käsityösalista tehtiin liikuntatila ja teknisen työn tilat rakennettiin koulun kellariin puuvarastoon.


takaisin alkuun

Koululaiskuljetus

Vuosikymmenet kouluun kuljettiin omin voimin, jalan tai hiihtäen. Ensimmäisen kerran 
pitkämatkalaisille oppilaille maksettiin saatto- ja majoitusavustusta 1935, Kirsti Heinäselle ja 
Aukusti Salokselle 200mk.

26.10.1942 johtokunta päätti puoltaa Liisa Saloksen polkupyöränrenkaiden ostolupa- anomusta, koska hänellä oli pitkä koulumatka ja pyörä olisi sen vuoksi välttämätön. 

5.2.1943 koulun oppilaat Aino Saloinen ja Pentti Ålander ovat jääneet pois koulusta sen tähden, ettei heillä ollut kunnollisia jalkineita ja koulumatka oli pitkä. Johtokunta päätti kääntyä kansanhuollon puoleen pyynnöllä, että oppilaille annettaisiin jalkineiden ostolupa.

Varsinainen koululaiskuljetus järjestettiin vuodesta 1953 alkaen. Koululaiskuljetus annettiin Vilho Lehtoselle. Korvauksena autoilijalle maksettiin 800 mk edestakaisesta matkasta. Ajoreitti alkoi Heinäsistä. Kuljetus suoritettiin huonojen kelien ja kovien pakkasten aikaan. 

Pitkämatkalaiset olivat vuoden 1960 alussa hetken koululakossa, koska kunnanvaltuusto muutti matka-avustukset ns. kilometrirahaksi. Kilometriraha tuntui vanhemmista kohtuuttoman pieneltä. 

1960-luvulla koululaiskuljetus vakiintui jokapäiväiseksi. Lähes 32 vuotta Kaukjärven koululaiskuljetusta hoiti autoilija Pertti Horkka. Hän kertoi autoonsa ahdetun joskus jopa 13 oppilasta. Pisimmät kuljetusmatkat olivat 12km päästä Kukkopillinkulmalta, silloin kun Lempäänkulma vielä kuului Kaukjärven koulupiiriin. Horkka kertoi pitkän uransa aikana ajaneensa muutaman kerran ojaan koululaistaksilla, mutta henkilövahingoilta onneksi aina vältyttiin.

Tänä päivänä koululaiskuljetukset Kaukjärvelle hoitaa Kanta-Hämeen aluetaksi oy.


takaisin alkuun