Tannisen museo

Punainen hirsirakennus on Tammelan Liesjärven kansakoulun opettajana vuosina 1927–1961 toimineen Sulo Tannisen kokoama kylämuseo. Museon esineistö on koottu yksinomaan Liesjärven kylästä. Se koostuu pääasiassa maa-, metsä-, karja- ja kotitalouteen liittyvistä esineistä. Liesjärveläiset rakensivat aikoinaan museorakennuksen talkoilla koulun pihapiirin.

Museo siirtyi myöhemmin Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen hallintaan. Koulun lopetettua toimintansa siirrettiin rakennus Saaren kansanpuistoon vuonna 2013. Tammelan kunta omistaa museorakennuksen esineistöineen.

Liesjärven kansakoulun pitkäaikainen opettaja Sulo Akseli Tanninen syntyi Helsingissä vuonna 1896 ja kuoli Hämeenlinnassa vuonna 1974. Hänen vaimonsa oli koulun käsityönopettaja Magda Ahlgren. Lapsia heillä ei ollut. Tanninen muistetaan persoonallisena ja temperamenttisena opettajana. Paitsi kokoamalla Liesjärven museon, Tanninen kunnostautui myös runoilijana. Vuonna 1928 ilmestyi hänen uskonnollisia runoja sisältänyt runokokoelmansa Elämän risti ja vuonna 1947 runokokoelma Kukat ja sydän: japanilaista lyriikkaa.

Liesjärven kylä

”On aivan sama mihinkä taloon Liesjärvellä sattuu menemään, joka talossa löytyy esimerkkejä uurastuksesta. Kylässä ja sen asukkaissa elää yrittämisen henki: kylää ”synnytetään” jatkuvasti. Se kokonaisuudessaan haluaa nousta vaurauteen. Liesjärven kylän henkeä kuvaa ahkeruus, välittömyys ja tyytyväisyys sekä yhteishenki”.

Näin kuvailtiin liesjärveläisiä Maakansa-lehdessä 7.10.1958. Sama mentaliteetti lienee kuitenkin elänyt kylässä jo vuosisatoja. Liesjärven kylä on metsien, järvien ja lampien elävöittämää erämaaseutua eteläisessä Tammelassa. Se asutettiin muita Tammelan kyliä myöhemmin, vaikkakin ensimmäiset kirjalliset maininnat siitä löytyvät jo 1500-luvulta, jolloin se kuului Flemingin aatelissuvun läänityksiin.

Jos elit 1800-luvun lopun Liesjärvellä, olit  todennäköisesti kruununtorppari. Suurin osa kylänmaista nimittäin kuului kruunun eli valtion omistukseen. Tätä perua on myös nykyinen Liesjärven kansallispuisto. Pääosan 1800-lukua kylää tosin hallitsi läheinen Turpoon saha, joka oli ostanut suurimman osan Liesjärven kylän tiloista puunhankinta-alueekseen. Näille laajoille metsäalueille syntyi torppariasutusta. Herrasväkeä kylässä edusti Harjun kartanon perustanut ja Turpoon sahan omistajiin kuulunut Thómen suku.

Käden taitoja ja metsän antimia

Pääasiassa 1800-luvulta peräisin oleva esineistö kertoo vanhasta liesjärveläisestä ja tammelalaisesta elämäntavasta. Se kuvaa aikaa, jolloin lähes kaikki tehtiin itse. Kauppoja ei ollut, joten luonnon tarjoamat materiaalit ja muodot täytyi osata käyttää tarkkaan hyödyksi.

Talon tärkein huone oli tupa tai pirtti. Siellä valmistettiin ruoka, syötiin ja leivottiin. Tavallisia huonekaluja olivat seinäkaapit sekä seinällä roikkuvat astiahyllyt. Helloja ei ollut, joten ruoka keitettiin avotulelle asetetun kolmijalan päällä. Naisten askareisiin kuuluivat käsityöt, joita tehtiin useimmiten päreen valossa. Kehto oli perheen pienimmän makuupaikka, kun taas vanha väki istui mielellään keinutuolissa. Kävelemään opetteleva lapsi voitiin laittaa seisomaan reikätuoliin.

Liesjärven kylän tärkeimmät elinkeinot olivat maa- ja metsätalous. Varsikin metsien merkitys oli suuri. Kyläläiset polttivat kaskea ja tervaa, myivät masto- ja parrupuita sekä metsästivät ja kalastivat. Mastopuita kuljetettiin myytäviksi aina Turkuun asti. Eräs tärkeä sivuelinkeino oli järvimalmin nosto. Nostettu rautamalmi, jota löytyi erityisesti Liesjärvestä, myytiin Högforsin rautaruukille Pyhäjärvelle. Metsien suojassa oli mahdollisuus myös valonarkoihin töihin; viinankeitto ei ollut tavatonta.

Pihapiireihin kuului moni rakennuksia, joista riihi ja sauna olivat erityisen tärkeitä. Tärkein riihessä suoritettava työ oli viljan puiminen ja kuivaaminen, mutta joissain Liesjärven torpissa riihtä käytettiin vielä 1920-luvulla myös saunana. Saunaa taas voitiin käyttää kylpemisen lisäksi myös asumiseen sekä riihen tapaan viljan kuivaamiseen ja puintiin. Saunassa tehtiin myös monia talousaskareita. Siellä voitiin jauhaa viljaa suurilla käsikivillä tai valmistaa maltaita ja panna olutta.

Museon aukioloajat

Avoinna kesäaikaan:
15.6.-31.8. päivittäin klo 10-18.
Avoinna lisäksi kansainvälisenä museopäivänä 18.5.

Muina aikoina Tannisen museota pidetään avoinna sopimuksen mukaan ryhmille. Tiedustelut: Päivi Klemelä, puh. 050 376 5162/paivi.klemela@tammela.fi