Mannerjäätikön perääntyessä ja jään alkaessa sulaa syntyivät harjulla tavattavat lukuisat kuopat eli supat.
Harjumaisema on osa suomalaista luontoa ja harjualueet tärkeitä pohjavesialueita.
Nykyisin monia harjualueita uhkaavat soranotto sekä rakentaminen ja jopa pohjavesien pilaantuminen.
Osa harjuista on perustettu tämän vuoksi suojelualueiksi.

Alueen harjumaisemaa luonnehtiva kasvillisuuden muoto on metsä. Havumetsä on määräävänä ja mänty valtapuuna.
Alueella tavataan mm. vanhoja kilpikaarnamäntyjä. Lehtipuuta, tammea, koivua ja tervaleppää esiintyy lähinnä vesistöjen rannoilla.

Harjujen pohjoisrinteillä aluskasvillisuus vaihtelee melko säännöllisin vyöhykkein. Alempana rehottavat kosteampien kasvupaikkojen korkeat ruohokasvit, nuokkuhelmikkä, linnunherne, sini- ja valkovuokko, jotka ylempänä vähitellen vaihtuvat tasaiseen mustikkavarvustoon.

Vielä ylempänä harjurinteillä puolukkavarvusto valtaa alaa ja saattaa paikoin vielä muuttua karumman metsätyypin kanervarinteeksi.

Toisinaan varpukasvit häviävät joukosta ja metsätyyppi saa lehtomaisen leiman, näin on erityisesti Raanpäänharjun loivassa pohjoisrinteessä.