Kaino ja Timo Lämsä
KAINO ESTERI os. KARJUSILTA syntyi 18.2.1930 Tammelassa. Hänen syntymäkotinsa sijaitsi Liesjärvellä. Kainolla oli kaksi sisarusta. Lähinnä heidät kasvatti äiti, Kainon isä oli kaatunut sodassa. Hänen äitinsä hoiti lasten ja karjan lisäksi maatalon työt ja appivanhempansa. Töitä oli paljon sekä äidille että lapsille. Kaino sairastui 17- vuotiaana keuhkotuberkuloosiin ja joutui sen vuoksi hoidettavaksi Hämeenlinnaan asti. Toinen keuhko jouduttiin poistamaan kokonaan ja toivoa parantumisesta ei juurikaan annettu. Sisukkaana ihmisenä hän kuitenkin selvisi. Hän pääsi opiskelemaan Invaliidiliiton kouluun Helsinkiin ja valmistui sieltä ompelijan ammattiin. Siellä hän tapasi myös tulevan aviomiehensä Timon.
TIMO VILHELM LÄMSÄ syntyi 2.11.1933 Kuusamossa. Kun Timo oli vasta seitsemän päivän ikäinen, hänen isänsä luisteli railoon ja hukkui Kitkajärvellä Kuusamossa. Isän kuoltua äidin oli lähdettävä piikomaan talosta taloon, jotta perhe sai leipää ja elannon. Pienimpänä lapsena Timo oli usein äidin työreissuilla mukana. Muut sisarukset asuivat työreissujen ajan sukulaisten luona. Elämä jatkui ja lapset varttuivat. Äiti löysi uuden rakkauden ja perhe muutti äidin uuden miehen Heikin luo Meskusvaaraan. Timo muisteli muuttoa aina hyvällä ja kertoi, että silloin saatiin jopa voita leivän päälle. Sitten tuli sota, joka mullisti Timon lapsuuden jälleen kerran. Perhe joutui evakkomatkalle Oulun seudulle, mistä Timo vietiin naapurin lainatakissa sotalapseksi Ruotsiin. Koulunkäynti ei kielitaidottomana Ruotsissa luonnistunut, joten Timo aloitti työn kaupan juoksupoikana. Sotalapsuus Ruotsissa kesti neljä vuotta. Kotimatkalle Suomeen ruotsalaiset kasvattivanhemmat lähettivät Timon hyviin vaatteisiin puettuna. Takinvuoriin oli sujautettu seteleitä uuden elämän alkua helpottamaan. Polkupyöräkin tuli Ruotsista Kuusamoon hieman myöhemmin. Kuusamossa Timo teki metsätöitä, mutta isännät veivät ajan tavan mukaan työmieheltä tilin. 16-vuotiaana hän päätti lähteä maailmalle tienaamaan omaa rahaa. Elantonsa hän sai tekemällä metsä- ja tietöitä eri puolilla Pohjois-Suomea.
Meni pari vuotta, ja Timoa kohtasi jälleen uusi mullistus, kun hänen toinen jalkansa vammautui pahoin. Helga-äiti tuli onneksi hätiin ja järjesti Timolle paikan Invaliidiliiton koulusta Helsingissä. Niin Timosta tuli sähkömies ja myöhemmin sähköalan yrittäjä. Timo tapasi rakkaan vaimonsa Kainon Invaliidiliiton koulussa. Timon elämänkumppani Kaino nukkui pois 23.3.2009. Timo muutti silloin Forssaan, jossa hän viimeiseen asti haaveili muutosta kotiseudulle Kuusamoon.
Kaino ja Timo menivät naimisiin 8.9.1962. He asuivat ja elivät työikänsä Helsingissä. Eläkkeelle päästyään he rakensivat talon Tammelaan, jossa he viettivät rauhallisia eläkepäiviä kauniissa kodissaan.
Heillä oli ollut 60- luvulta asti kesämökki Liesjärven rannalla, jossa he olivat viettäneet lomansa kalastellen, marjastaen ja sienestäen. Kun he asettuivat asumaan Tammelan keskustaan, kävivät he kesäisin parikin kertaa viikossa lämmittämässä saunan mökillä. Siitä oli tullut vuosien saatossa, rakas ja tärkeä paikka molemmille.
Molemmat olivat eläinrakkaita. Kiinanpalatsikoirat olivat lähellä sydäntä. Ensimmäisen koiran nimi oli Litsu ja kun hänestä aika jätti, ottivat he vielä toisen, saman rotuisen koiran, jonka nimeksi tuli Kuju. Yksi tärkeä ja rakas tehtävä oli myös lintujen ruokinta ja niiden elämän seuraaminen. Kaino piti myös hyvin paljon puutarhan hoidosta ja kukista. Heidän pihansa oli aina hyvin hoidettu ja paikallisessa kukkakapassa Kaino olikin tuttu näky.
Lämsät olivat lapsettomia. He olivat yhteisesti sopineet, että kun heistä aika jättää, he haluavat testamentata omaisuutensa hyvään tarkoitukseen. Testamenttimääräyksen mukaan osa omaisuudesta on käytettävä puolisoiden viimeisen yhteisen kotipaikkakunnan, sosiaaliviranomaisten määräämin tavoin, yksinäisten vanhusten huollon hyväksi.
Testamentissaan Timo jätti osan omaisuudestaan Pelastakaa Lapset ry:lle käytettäväksi hädänalaisten lasten auttamiseen Suomessa ja maailmalla. Lapsuudessaan paljon mullistuksia kokeneena hän tiesi, kuinka tärkeää on auttaa ja suojella lapsia silloin, kun hätä on suurin.
Kunnioitamme heidän muistoaan ja kiitämme heitä todella arvokkaasta lahjasta, jonka he ovat Tammelan yksinäisille senioreille mahdollistaneet!