Tammelan kirkko

Tammelan Kirkko


Tausta

1480-luvulla alettiin rakentaa kivikirkkoa Pyhäjärven ja Kaukjärven väliselle kannakselle. Harmaakivikirkko on ulkonaisesti hyvin säilynyt ja arvokas. Tarinan mukaan kirkon paikka haettiin laittamalla härkäpari vetämään kivikuormaa ja kirkko rakennettiin sille paikalle, mihin härät pysähtyivät.

Nykyisen muotonsa kirkko on saanut pääosin kahden rakennusvaiheen tuloksena. Kirkon kapeampi itäinen osa, jossa alttari sijaitsee, on peräisin myöhäiskeskiajalta, jolloin kirkko oli korkea ja lyhyt, nykyisen kirkon etuosa saarnatuoliin asti. Laajennusosa on valmistunut vuonna 1785. Kirkon uudistustöiden jäljiltä on keskiaikaista ilmettä vaikea havaita, ainostaan keskiaikainen esineistö antaa viitteitä siitä. Rakennuksen pituus on 54 metriä, kirkkokäytävä on maamme toiseksi pisin. Sen leveys1 5 metriä.

1600-luvulla kirkkoon tuotiin ensimmäiset penkit ja saarnatuoli. Kirkkoa kiersi vuodelta 1666 säilyneen istumajärjestyksen mukaan kolme lehteriä. Istumapaikkoja oli noin 400 hengelle.

1700-luku oli Tammelan kasvun aikaa. Kirkko alkoi käydä lopullisesti liian ahtaaksi ja kirkko laajennettiin nykyisen malliseksi. Laajennettuun kirkkoon tuli 1 100 istumapaikkaa. Kirkon länsipäähän valmistui 33 metriä korkea kellotapuli.

1812 Tammela sai ensimmäisen hautausmaansa, jolloin hautaukset kirkon lattian alle ja kirkkopihaan jäivät pois käytännöstä.

Kirkko seisoo mahtavana keskellä kylää kertoen kristillisen uskon merkityksestä myös tämän päivän tammelalaisessa elämänmuodossa. Kirkon seinät ovat uhmanneet aikaa ja uhmaavat yhä kertoen siitä, mikä kestää aikojen mullistuksissa.

Kirkko on avoinna 12.6.–11.8.2017 ma–pe klo 10–16. Kirkon osoite on Tammelantie 29.

Tiedustelut ma–pe klo 9-13 numeroon 040 804 9550.


Hautausmaat

Vanhin hautausmaa

Tammelan vanhin hautausmaa on ollut kirkon vieressä ympärysmuurin sisäpuolella. Keskiiaikaiseen tapaan myös kirkon lattian alle on haudattu. Kuorissa on rovasti Johan Amnellin hautapaasi. Näkymättömissä kuorin lattian alla on mm. Saaren kartanon hautaholvi.

Muurihauta

Kirkon pääportin vieressä on luonnonkivistä vuonna 1803 rakennettu Heikan ja Pirttilän sukujen hautaholvi. Arkut ovat lattian alla peittämättöminä. Moniin vuosikymmeniin ei tähän hautakammioon ole enää ketään haudattu.

Nykyinen hautausmaa

Vuonna 1812 Tammela sai ensimmäisen varsinaisen hautausmaan, joka sijaitsee Tammelantien vastakkaisella puolella. Hautausmaata on laajennettu useaan otteeseen. Viime sotien sankarihaudat sijaitsevat arvokkaan hautausmaapuiston yläpäässä, samoin Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki.

Torron hautausmaa

Toinen nykyään käytössä oleva hautausmaa sijaitsee Torron kylässä noin 18 kilometriä kirkonkylästä Somerolle johtavan tien varrella. Hautausmaan äärellä on myös vuonna 1969 valmistunut kaunis kyläkappeli.


Kellotapuli ja sakasti

Kellotorni

Vuonna 1785 valmistuneessa laajennuksessa kirkon länsipäähän rakennettiin kellotorni, jonka korkeus on 33 metriä. Kirkonkelloja on kolme: pienin (336 kg) on valettu Luvialla vuonna 1834, keskimmäinen (425 kg) Tukholmassa vuonna 1830 ja suurin (740 kg) Helsingissä vuonna 1861. Tätä ennen kelloja soitettiin hirsirakenteisesta kellotapulista.

Sakasti

Nykyinen sakasti on kirkon nuorin osa ja se valmistui vuonna 1828 C. L. Engelin piirustusten mukaan. Sakasti tehtiin kaksi kertaa suuremmaksi kuin entinen oli ollut, ja se liittyi kiinteästi kirkkoon. Vasta vuonna 1857 sakastiin tehtiin ulko-ovi.


Kirkon esineistö

Kirkon keskiaikaisen osan seinillä ovat keskiajalta peräsin olevat puuveistokset sekä alttaritaulun edessä krusifiksi, joka on toiminut prosessioristinä. Saarnastuolin puoleisella seinällä ensimmäisenä on veistos, joka esittää Tammelan suojelupyhimys Arkkienkeli Mikaelia taistelemassa lohikäärmettä vastaan. Kirkko lienee vihitty käyttöön Mikkelinpäivänä.

Pyhän Martin esikuvana on ranskalainen piispa Matinius, joka tunnettiin köyhien auttajana. Veistos on sakariston oven vasemmalla puolella. Teosta on käytetty myös ”vaivaisukkona” kirkon eteisessä. Pyhimyksen rinnalla on ollut rahalipas, joka sittemmin on hävinnyt.

Vastakkaisella seinällä ensimmäisenä on Piispa Henrikin veistos, seuraavana kuningashahmo, ilmeisesti Pyhä Olavi, joka oli norjalaisten kristinuskoon käännyttäjä. Seuraavana on Madonna-patsas, jolta kädet ja niillä lepäävä Jeesus-lapsi ovat kadonneet. Toinen naishahmo on Pyhä Kerttu (Gertrud), hänen kädessään on pieni kirkko. Pyhä Kerttu oli ranskalaissyntyinen varakas neito, joka eli 600-luvulla, teki hyväntekeväisyyttä ja oli innokas tukija kirkkojen rakentamisessa. Veistokset ovat 1400-luvun kirkkotaidetta. Veistokset poistettiin kirkosta uskonpuhdistuksen jälkeen ja ne palautettiin entisöitynä esille vasta 1940-luvun lopulla.

Puinen kastemalja on mahdollisesti saatu lahjoituksena kirkon valmistumiseen. Malja on suuri, koska upotuskaste oli käytössä vielä 1600-luvulla. Kastemalja on tuotu kirkkosaliin uudelleen 1900-luvun alussa ja se on edelleen käytössä.

Keskiajalta ovat peräisin myös mustapenkki, johon kirkonmenojen ajaksi joutui häpeärangaistukseen siveysrikoksesta sekä jalkapuu eteisessä, johon joutuivat laiskat lukijat.

1600-luku toi kirkkoon ensimmäiset penkit ja saarnatuolin. Nykyinen saarnatuoli on Saaren kartanon valtaneuvos Lorenz Creutzin lahjoitus vuodelta 1670. Profiloiduin pylväin jaetuissa peileissä on Kristusta ja apostoleita kuvaavat puuveistokset. Saarnatuolin katoksessa on Creuzin ja puolisonsa Elsa Duwallin suvun vaakunat. Kirkkosalin seinillä ei ole ollut kuvia, mikä kertoo seurakunnan syrjäisyydestä ja köyhyydestä.


Kirkko laajennustöiden jälkeen

Tammelan väkiluku kasvoi voimakkaasti 1700-luvulla, jolloin tuli tarve laajentaa kirkkoa. Laajennustyö oli mittava ja vei vuosia. Uudistunut kirkko valmistui vuonna 1785,. Tällöin kirkkoon saatiin 1 100 istumapaikkaa. Saaren kartanon rouva Vendla von Wright lahjoitti kirkkoon kaappikellon vuonna 1792

Nykyinen alttaritaulu on vuodelta 1860. Se on hovimaalari R. W. Ekmanin maalaama Kristus Kirkastusvuorella. Vanha alttaritaulu Pyhästä Ehtoollisesta on nykyisin kirkon pohjoisseinällä. Orjantappurakruunuinen Kristus on kirkon pohjoisseinällä. Ristiinnaulittu Kristus vastakkaisella seinällä on lahjoitettu pappilasta 1800-luvun alkupuolella.

Kirkon eteläseinällä on Ratsumestari G. F. Kuhlmanin hautajaisvaakuna. Jalat on katkaistu merkiksi suvun sammumisesta. Miekka ei alkuperäisesti kuulu vaakunaan, mutta se on Kuhlmanin jäämistöä. Kirkossa on myös kirkon laajennustöitä johtaneen Mustialan herran A. G. von Postin ja puolisonsa suvun von Troilin vaakunat.

Tammelan kirkon urut ovat vuodelta 1850, alkuaan 18-äänikertaiset. Sitä ennen oli hämäläisissä kirkoissa urut vain Urjalassa ja Hämeenlinnassa. Urut on uudistettu kahdesti ja nykyisin ne ovat 28-äänikertaiset.


Tammelan seurakunta

Tammela mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1423, jolloin Janakkalan käräjillä oli perintöasioissa todistajina kaksi miestä Tammelasta, Matti Kotte ja Lauri. Myös Portaan kylä ja Letku mainitaan jo 1470-luvun asiakirjoissa. Tammelan seurakunta kuuluu Länsi-Suomen vanhimpiin seurakuntiin. Kirkollista toimintaa täällä on ollut jo 1300-luvulla, lähinnä Portaan kappelin piirissä, joka tuohon aikaan muodosti myös pitäjän hallinnollisen keskuksen.

Varsinaisena kirkkoherrakuntana seurakunta on ollut jo 1480-luvulta, jolloin nykyinen harmaakivikirkko on rakennettu, ja jolta ajalta ovat peräisin myös seurakunnan omistamat, nykyisin valtionarkistossa olevat katolisen ajan kirjat.

Tammelan kappeliseurakunnat Jokioinen, Humppila ja Koijärvi ja Ypäjä itsenäistyivät 1890-luvulla ja Forssaan muodostettiin Tehdasseurakunta vuonna 1900. Itsenäiseksi kauppalaksi Forssa tuli vasta 1923.